Herätys sunnuntaina oli klo 06:45 ja samaantien aamutoimet kuntoon ja nokka kohti Vantaan Vauhtipuistoa. Matka sujui mukavasti mietiskellessä, että miten kisa sujuisi, olihan kyseessä sentään ensimmäinen virallinen kisani. Saavutettuamme määränpäähämme aloimme välittömästi purkaa autoa alas trailerilta ja etsimään sopivaa varikkopaikkaa. Varikkopaikan valitsemisen jälkeen tarvittavat paperit kainaloon ja kilpailutoimistoon ilmottautumaan ja hakemaan numerolaput auton kylkeen. Auton kylkeen laitettiinkin nro. 1 . Tuokion kuluttua, lähdin pyöräilemään läpi rataa ja se näytti kutakuinkin samalta kuin Laurin ensimmäisessä kisassa, joskin pieni muutos oli loppuun tehty mutta jokatapauksessa rata tuli tutuksi. Pyöräilyn jälkeen olikin sitten mentävä katsastamaan auto kisaa varten ja auton läpäistyä katsastus olikin sitten aikaa rupatella muiden kuljettajien kanssa ennen ohjaajakokousta. Kuulumisien ja mielipiteiden vaihdon jälkeen pitikin jo mennä ohjaajakokoukseen, jossa opastettiin normaaliin tapaan miten toimia tietyissä tilanteissa ja esiteltiin kisan organisaattoreista tärkeimmät. Kilpailunjohtaja vielä lopuksi toi esille toiveen, ettei kukaan ajaisi ulos niin että hinuria tarvittaisiin, mutta tässä vaiheessa en itsekkään osannut odottaa mitä tulevaisuus toisi tullessaan...
Ohjaajakokouksen jälkeen ajovarusteet niskaan ja nolla-autojen perään odottamaan ensimmäistä virallista kisastarttia. Kun tuli oma vuoro lähteä odotin jännittyneenä kun lähtövalon numero pikkuhiljaa laski 30:sta nollaa kohti. 5..4..3..2..1..0! Lähdössä pienoista haparointia, mutta sen jälkeen tuntui kulkevan ihan siedettävästi ensimmäiseksi kisaksi, mutta toisen risteyksen jälkeisessä vasurissa auto lähti liitelemään ja tuloksena kierros katon kautta ympäri ja auto ojanpohjalle kyljelleen. Jälkeenpäin ei voi kuin todeta, että petrattavaa riittää ja tiedossa on auton kunnostusprojekti.
Makke
